Kiirettä on tosiaan riittänyt, tietokone on siis saanut maata käyttämättömänä muutaman päivän. Pikku Puff on edistynyt aivan hurjasti. Ainut mikä on kärsinyt on sisäsiisteys, mutta tästähän ei taas voi syyttää kuin itseään ja omia kiireitään.

Puffin kanssa on nyt siis käyty tutustumassa koulutuskenttään, vielä sielä ei muuta tehty kuin leikitty saaliilla ja Puff kyllä väsähtää vielä todella nopeasti, etenkin vieraassa paikassa. Kotona ollaan jatkettu kontakti ja istumisharjoituksia (etenkin kontakti on parantunut aivan hirveästi!) ja hieman perusasentoa ollaan treenattu, kentällä käynnin jälkeen kuitenkin pidettiin pari päivää lähes kokonaan vapaata ja keskityttiin vain leikkimiseen ja suhteen luomiseen. Myös hihnassa kävelyä ollaan harjoiteltu paaaljon, ja tämäkin sujuu melko hyvin :)

Kynnetkin saatiin leikattua, alkuun pikkuneiti oli vahvasti sitä mieltä, että kynsiä ei leikata, mutta ei se sitten loppupeleissä ollutkaan ihan niin kauheeta ;)

Pikku Puff on sitten saanut meidän Hugostakin "pentu vaihteen" päälle, normaalistihan äijä vaan makaa sohvalla ja miettii syvällisiä, nyt on asunnosta matot rullalla, kun kauhukaksikko sinkoilee ympäriinsä. Hugo osaa kyllä hienosti olla pennun kanssa, leikkii nätisti ja todella varovaisesti, mutta viheltää kuitenkin pelin poikki rauhassa kun ei enää jaksa. Puff on tosin alkanut pistää Hugolle vastaan ja murisee ja komentaa jos kaveri meinaa lopettaa leikin kesken ;)

Aamut ovat omaltakohdaltani aivan järkyttäviä, avokki siis lähtee töihin ennenkuin kukaan muu edes herää, joten hänestä ei pahemmin ole apua. Kuvitelkaa itse tilannetta; Heräät siihen kun vauva kitisee sängyssä nälkäänsä, samaan aikaan pentu herää ja alkaa pomppia sänkyä vasten ja vinkua ulos, eikä aikaakaan kun makuuhuoneen oventakaa kuuluu Hugon löntystävät askeleet (jotka yleensä päättyvät yhteentörmäykseen oven kanssa..). Siinä sitten lähdet hakemaan lapselle ruokaa (tässä vaiheessa pentu on toki jo kerennyt napata jalasta kiinni ja roikkuu hyvällä tuurilla lahkeessa, todennäköisemmin nilkassa kiinni) ja yrität päästä keittiöön ilman, että molemmat koirat ovat sielä (Hugo on tarkka omista ruoistaan ja tämän takia keittiöön saa tulla vain yksi koira), yleensä sitten hugon saa käskettyä maihin ja pääset pennun kanssa ovesta sisään (pentu edelleen kiinni jalassa, lelun tarjoaminen aivan turhaa). Yrität puoliunessa lämmittää lapselle maidon, keittää kahvia ja laittaa koirien ruuat turpoamaan samalla kun estät Puffia murtautumasta ruokalaatikkoihin, tuloksena on hirveä sotku keittiössä. Pääset vihdoin maitopullon kanssa takaisin huutavan lapsen luokse, Puff pissaa sille ainoalle matolle, joka asunnossa on ja lähtee sen jälkeen kiusaamaan Hugoa. Koirat juoksevat ympyrää asunnossa ja tiputtelevat tavarat tasoilta ja matto ei ole enää sielä, missä sen pitäisi olla. Saat vihdoin lapsen takaisin nukkumaan, lähdet siivoamaan pissat matolta ja huomaat pennun kerenneen käydä myös kakalla, siivoat nekin ja alat toppautua pihalle lähtöä varten. Pyydystät molemmat koirat (Hugon hyppiessä tasajalkaa ja pennun roikkuessa lahkeessa) ja yrität päästä ovesta ulos ja saada molemmat koirat hissiin ilman, että kummankaan hännät jäävät väliin. Ulkona päästät pennun vapaaksi ja tämä tietysti singahtaa ensimmäisenä nilkkaan kiinni, eli raahaudut pentu jalasta roikkuen viereiselle kentälle ja päästät Hugon tarpeilleen ja alat leikkiä pennun kanssa, luojan kiitos sille kelpasi saalis! 20 minuutin päästä lähdet hikeä valuen sisälle, pentu roikkuu edelleen jalassasi ja Hugo yrittää päästä nopeammin sisälle tekemällä spurtteja hihnassa, itse yrität vain pysyä pystyssä kun piha muistuttaa luistinrataa. Sisällä odottaa taas mahdoton tehtävä, sulje koirat eri huoneisiin... Loppujenlopuksi kaappaat pennun kainaloon, käsken Hugon makuuhuoneeseen syömään ja menet itse keittiöön syöttämään pennun, joka yrittää syödä kätesi siinä samalla. Ah ihanaa, aamu melkein ohitse..

Miksi tätä sitten jaksaa joka hemmetin aamun? No, selityshän löytyy helposti; kun olet vihdoin saanut kaikki hommat tehtyä, otat sen kahvikupin ja istahdat tietokoneelle (kun olet ensin siirtänyt lapsen sitteriin viereesi), näät kuinka lapsi hymyilee sinulle tyytyväisenä, Hugo hyppää sängylle nukkumaan, Puff käpertyy jalkoihisi nukkumaan ja molemmat koirat katsovat sinua hetken silmiin "olet minulle maailman tärkein ihminen"-ilmeellä, ja näin on taas pieni ihminen unohtanut kamalan aamun ja toteaa olevansa maailman onnellisin ihminen ja ei vaihtaisi hetkeäkään elämästään... kunnes taas koittaa aamu ;)